Verotietojen julkaiseminen on suomalaisille yksi vuoden kohokohdista ja uutisarvoltaan päivä on niin printti- kuin verkkomedialle kultakaivos. Verkkosivuille satelee klikkauksia ja keltainen lehdistö painattaa veropäivästä erityissuuret painokset.
Verojen julkistamiseen kulminoituu mielestäni monia mielenkiintoisia suomalaista työelämää ja suomalaista perusluonnetta kuvaavia asioita. Suomalaisten kiinnostus verotietoja kohtaan on valtavan suurta. Se osoittaa, että raha ja palkka on suomalaiselle erittäin tärkeä asia. Veropäivänä palkoista puhutaankin avoimesti niin ystävien kesken kuin työpaikan kahvipöydässäkin. Keskustelu kulminoituu kuitenkin palkkaeliitin tuloihin, omista palkoista ei tänäänkään uskalleta avoimesti puhua. Lisäksi kateus valtaa suomalaisen mielen. Veropäivänä taivastellaan pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien ja elämäntyönsä rahastaneiden yrittäjien pilviä kurottelevia ansioita. Lisäksi käymme läpi kaikki tarjolla olevat hakukoneet selvittääksemme oman lähipiirimme, ystäviemme, työkavereiden, naapureiden ja muiden tuttujen sekä ennen kaikkea pomomme palkan. Veropäivänä keskustellaan aina myös ylisuurista osingoista, jotka aiheuttavat mielipahaa suurelle osaa kansasta. Verokiima helpottaa yleensä loppuviikkoa kohden, kun palkkauutisten torvet hiljenevät ja ryhdymme taas puurtamaan niska limassa hommia seuraavat 12 kuukautta. Veropäivästä seuraa usein valitettava palkkakrapula, armoton pettymys omaa palkkaa kohtaan. Työssä viihtyminen ja työmoraali kärsii, kun kerran vuodessa naamamme eteen läväytetään palkkaeliitin tulotiedot ja jälleen kerran tulee osoitetuksi se valtava ero, joka yhteiskunnan eliitillä ja tavallisella työntekijällä on.
Veropäivä onkin monella tapaa ongelmallinen. Veropäivässä fokus keskittyy juuri palkkaeliittiin, yrittäjä- ja omistajapolveen, johon meidän tavallisten työntekijöiden ei tulisi edes itseämme verrata. Oma vertailuryhmämme on aivan jossain muualla. Silti sorrumme tähän vertailuun, josta ei seuraa kuin mielipahaa. Itse haluaisin, että verotietojen julkaiseminen tällaisella formaatilla lopetettaisiin välittömästi. Sen sijaan haluaisin kerran vuodessa laadukasta tilastollista analyysia suomalaisten palkkakehityksestä ja palkkatasosta erilaisissa tehtävissä, alueittain ja tehtäväosaamisen mukaan jaoteltuna. Tätä tietoa meistä jokainen voisi käyttää hyödyksi omissa palkka- ja kehityskeskusteluissaan ja arvioida juuri omaa osaamistaan tätä vertailuryhmäänsä vastaan. Tältä osin kansallinen palkkakeskustelu tarvitsee lisää avoimuutta. Meidän on pystyttävä saamaan parempi käsitys yleisistä työtehtävien ja toimialojen palkkatasoista. Tässä on mahdollista saavuttaa kehitystä ryhtymällä puhumaan myös omista palkoista avoimemmin. Myös työnantajien tulisi viestittää omasta palkkapolitiikastaan ja palkkakehityksen mahdollisuuksista huomattavasti nykyistä avoimemmin. Veropäivää lukuunottamatta, meitä suomalaisia kiinnostaa kuitenkin 364 päivää vuodessa se oma kuukausittain tilille tuleva palkka. Oman palkkamme arvioimiseen ja vertailemiseen me tarvitsisimme lisää työkaluja. Sen sijaan ajan käyttäminen palkkaeliitin tulojen arvioimiseen ei ole niin hyödyllistä, vaikka toki viihdearvoa se sisältää senkin edestä.
Tiesitkö muuten, että voit viettää omaa veropäivää minä tahansa arkipäivänä vuodesta? Kävele lähimpään verotoimistoon ja etsi tätä tarkoitusta varten asennettu tietokone. Verotietojen ollessa julkisia, voit selvittää kenen tahansa verotiedot Verohallinnon omalla hakukoneella.
Lopuksi, sorruttuani itsekin vertailemaan palkkatietoja yleisellä tasolla, on pakko nostaa ilmaan vielä yksi palkkakeskusteluun liittyvä kysymys. Mistä se johtuu, että palkka ja ikä lähtökohtaisesti korreloivat voimakkaasti keskenään? Keskimäärin iän noustessa myös palkka nousee kiinteällä kulmakertoimella. Kutsumme tätä palkkaperustetta jo työehtosopimuksiinkin perustuen ikälisäksi. Mielestäni pelkästään ikääntyminen ja työssäolovuodet ei saisi kuitenkaan olla palkan peruste. Jos työntekijän tuotos ei kasvakaan, työntekijän kannattavuus heikkenee työuran aikana. Tämä ei näytä kuitenkaan olevan suomalaisessa palkkauksessa ongelma, vaan palkitsemme ikääntymisestä vähän kuin saavutettuna statuksena. Kokemus- ja osaamislisän palkassa toki hyväksyn ja palkan tulee ehdottomasti korreloida kokemuksen ja osaamisen kanssa. Havaintojeni perusteella osaamisen huippu ei kuitenkaan missään nimessä aina ole eläkeiän kynnyksellä, vaan työntekijä voi saavuttaa oman osaamishuippunsa monessa eri vaiheessa työuraansa. Palkkahuipun tulisi olla tämän osaamishuipun yhteydessä. En ole ikärasisti, vaan tunnen erittäin hyviä iäkkäitä, jo eläkeiän ylittäneitä työntekijöitä. Kuitenkin tiedän myös tapauksia, joissa ikä ei välttämättä ole lisännyt osaamista työssä. Erityisesti johtotehtävissä, jossa työnkuva on vaikeasti hahmotettavissa, osaamisen arvioiminen on haastavaa. Pahimmissa tapauksissa palkkaan on oikeutettu, vaikka ei olisikaan mitään annettavaa. Haluaisinkin jatkossa nähdä palkkauksen Suomessa siten, että osaaminen ja kehitys työssä korreloisivat nykyistä paremmin palkan kanssa ja ikä näyttelisi vähemmän tärkeää roolia. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että näkisimme uran loppuvaiheessa myös palkan alennuksia tietyissä tapauksissa sen sijaan, että vuoden kuluessa odottaisi taas uusi palkankorotus. Kuulostaako hullulta? Varmaankin monen mielestä kuulostaa, mutta pitäen mielessä sen, että palkka on korvausta suoritetusta työstä ja sen laadusta, ainoan ajurin tulisi olla osaaminen ja suorituskyky työssä. Miksi palkkakehityksemme on sitten tasaisesti palkankorotusten myötä nouseva? Tämä vääristää työmarkkinoita ja yritysten palkkakustannuksia. Asia nousee vielä tärkeämmäksi jatkossa työurien pidentyessä merkittävästi. Samaan aikaan työelämän ja teknologioiden mullistuessa nuoresta työntekijäsukupolvesta kehittyy nousevia moniosaajakykyjä, joilla voi olla työelämään astuessaan aivan erilainen työkalupakki kuin yrityksen vanhoilla kokeneimmilla työntekijöillä. Käytännössä nämä parhaat osaajat saanevat kuitenkin odottaa omaa palkkahuippuaan vielä pitkään.
tiistai 1. marraskuuta 2016
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Työkaluja säästämiseen- osa 2a: Oman taseen rakentaminen
Hei pitkästä aikaa! Edellinen postaukseni on maaliskuulta 2016, joten reilu puoli vuotta on blogissa vallinnut radiohiljaisuus. En ollut suunnitellut kirjoitustaukoa, mutta aika ja jaksaminen ei vain riittänyt kiireisen kevään ja kesän aikana. Tarkoituksenani on kuitenkin jatkaa kirjoittamista edelleen ja pitää blogi entistä aktiivisempana jatkossa.
Kevään ja kesän aikana taloudessa on tapahtunut mielenkiintoisia käänteitä. Talouden perusvireessä on ollut orastavan positiivinen sävy, mutta viimeksi mm. Deutsche Bankin tilanne on aiheuttanut markkinoilla levottomuutta. Kokonaan oma lukunsa on Donald Trumpin uskomaton nousu USA:n presidentivaaleissa käsittämättömästä käytöksestä huolimatta (tai johtuen). Suomen talouden tilannetta pidän edelleen heikkona eikä sitä helpota lainkaan poliittisen päätöksenteon edelleen jatkuva soutaminen ja huopaaminen. Ehkä näistäkin aiheista bloggaan lähitulevaisuudessa, mutta nyt on aika jatkaa säästämisen parissa.
Ennen kirjoitustaukoa käsittelin blogissani seuraavia säästämiseen liittyviä aiheita: Kuka voi säästää? ja Työkaluja säästämiseen- osa 1: aseta tavoitteesi säästämiseen. Seuraavaksi haluan esittää oman näkemykseni aihealueeseen, jonka tiedän kokemusteni perusteella olevan säästäjillä heikolla tolalla. Mielestäni jopa tärkein kulmakivi säästämisessä on nimittäin oman taloudellisen tilanteen tunteminen. Säästäjän on tunnettava oma kykynsä kerryttää kuukausittaista nettotulosta ja lisäksi hänen tulee tuntea oma taloudellinen varallisuusasemansa. Käytännössä jokaisen säästäjän tulisi siis osata laatia a) oma taseensa ja b) oma tuloslaskelmansa. Säästäjän ei tarvitse kuitenkaan olla kirjanpidon ammattilainen, vaan säästäjälle riittää, että hän tuntee kirjanpidon perusajatuksen. Kirjanpidon perusajatuksen ymmärtäminen voi vaatia vähän ajatustyötä, mutta tämän pienen ajatustyön tekeminen kannattaa, sillä uskallan väittää säästämistulosten parantuvan merkittävästi sen jälkeen, kun olet tehnyt perustavanlaatuisen analyysin omaan talouteesi.
Aloitetaan oman talouden syväanalyysi selvittämällä miten oman talouden TASE rakennetaan. Jotta rakentaminen onnistuisi, täytyy ensin kerrata pari keskeistä periaatetta siitä, mikä tase on ja mitä eriä taseeseen sisällytetään.
Taseessa on kaksi puolta: 1) vastaavaa, joka kuvastaa mihin rahat on käytetty ja 2) vastattavaa, joka kuvastaa millä vastaavaa-puoli on rahoitettu. Tase menee aina ns. tasan eli vastaavaa- ja vastattavaa puolet ovat yhtä suuret. Varojen ja velkojen erotus eli oma pääoma on joko negatiivinen tai positiivinen. Tästä erotuksesta käytetään myös nimitystä "nettovarallisuus".
Alla on esitetty taselaskelmat suomalaisen henkilön kuvitteellisen elinkaaren ajalta taseen rakenteen havainnollistamiseksi seuraavissa vaiheissa:
A) Teinin esimerkkitase
B) Opiskelijan esimerkkitase
C) Talousvaikeuksiin ajautuneen henkilön tase
D) Vauraan ja säästäväisen henkilön tase
=> Teinin tase näyttää suhteellisen kevyeltä, koska alaikäinen ei periaatteessa voi velkaantua merkittävästi. Rahan lähteenä (oma pääoma) on esimerkiksi vanhemmilta saadut viikko- ja kuukausirahat. Teinin nettovarallisuus on positiivinen, koska kaikkien velkojen maksujen jälkeen hänelle jää rahaa 242 euroa. Tässä esimerkissä taseeseen ei ole kirjattu teinin muuta omaisuutta, esim. tietokonetta. Tase kuvastaa teinin varallisuusasemaa tiettynä ajankohtana, esim. kuukauden viimeisenä päivänä. Jos teini saa seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä vanhemmiltaan viikkorahana 25 euroa, kasvaa teinin varallisuusasema taseen molemmilla puolilla (käteinen ja oma pääoma). Jos teini kuluttaa samana päivänä kaikki viikkorahansa kiinalaiseen lounasbuffettiin ja muihin herkkuihin, on päivän päätteeksi varallisuusasema sama kuin edellisen päivän iltana. Jos teini olisi sijoittanut rahansa kiinalaisen lounasbuffetin sijaan esimerkiksi säästötilille, olisi varallisuusasema kasvanut pysyvästi.
=> Opiskeluaika on aikaa, jolloin saa totuttautua niukkaan elämäntyyliin, ellei esim. vanhempien taloudellisen tuen myötä ole mahdollisuutta nostaa omaa elintasoa. Esimerkkiopiskelijan taseen loppusumma on 530 euroa. Rahaa on tasepäivänä jäljellä vielä 530 euroa, jonka tulisi riittää loppukuun menoihin. Vuokra on jo maksettu kuun alussa, mutta syntymässä on vielä mm. ruokamenoja. Tämä tulee vähentämään loppukuun aikana teinin varoja eli toisin sanoen kasvattamaan teinin negatiivista nettovarallisuutta. Taseen tasauserä on oma pääoma, joka tässä esimerkissä on negatiivinen. Opiskelijan rahat eivät riitä kaikkien velkojen maksuun. Oma pääoma on päässyt negatiiviseksi, koska opiskelija on joutunut sijoittamaan nostamansa opintolainan juokseviin menoihin sen sijaan, että rahaa olisi riittänyt säästöön tai sijoitettavaksi.
=> Esimerkkihenkilön taloudellinen tilanne on ajautunut melko heikoksi. Tuloslaskelmaa ei analyysiin tarvita, sillä rahan lähteiden analyysi paljastaa, että kaikki nostetut lainat (pikavippi, VISA, velka kaverille ja joustoluotto) on käytetty elämiseen, koska henkilöllä on vain vähäisiä varoja käteisenä ja pankkitilillä. Henkilön varoilla ei voida lyhentää edes VISA-kortin kuukausilyhennystä. Henkilön tuloista leijonanosa kuluu lainojen lyhennyksiin. Esimerkkihenkilö tarvitsee henkilökohtaista talousohjausta ja todennäköisesti lainojen uudelleenjärjestelyä selvitäkseen tilanteesta. Blogimaailmassa on hienoja esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet taloutensa tällaisestakin notkahduksesta, joten ei kannata masentua, mikäli oma taseesi näyttäisikin tältä. Tilanne vaatii kuitenkin täyskäännöksen nykytilanteesta.
=> Vauras esimerkkihenkilö on käyttänyt rahan lähteitään järkevästi kerryttämällä taseeseen vastaavaa -puolelle varoja sen sijaan, että rahat olisi käytetty juoksevaan varallisuutta kerryttämättömään kulutukseen. Henkilön nettovarallisuustilanne on hyvä, sillä kaikkien velkojen maksun jälkeen rahaa jäisi n. 177 000 euroa. Varallisuutta on myös jatkuvasti kassavirtaa tuottavassa käytössä (sijoitusasunto, osakkeet ja rahastot). Nämä toimivat vauhtipyöränä henkilön vaurastumiselle, koska sijoitusasunnon vuokralainen käytännössä lyhentää kuukausittain vuokranmaksullaan ainakin osan sijoitusasuntolainasta ja vastaavasti osakkeet ja rahastot tuottavat vuosittain muutaman prosentin sijoitustuoton.
Kevään ja kesän aikana taloudessa on tapahtunut mielenkiintoisia käänteitä. Talouden perusvireessä on ollut orastavan positiivinen sävy, mutta viimeksi mm. Deutsche Bankin tilanne on aiheuttanut markkinoilla levottomuutta. Kokonaan oma lukunsa on Donald Trumpin uskomaton nousu USA:n presidentivaaleissa käsittämättömästä käytöksestä huolimatta (tai johtuen). Suomen talouden tilannetta pidän edelleen heikkona eikä sitä helpota lainkaan poliittisen päätöksenteon edelleen jatkuva soutaminen ja huopaaminen. Ehkä näistäkin aiheista bloggaan lähitulevaisuudessa, mutta nyt on aika jatkaa säästämisen parissa.
Ennen kirjoitustaukoa käsittelin blogissani seuraavia säästämiseen liittyviä aiheita: Kuka voi säästää? ja Työkaluja säästämiseen- osa 1: aseta tavoitteesi säästämiseen. Seuraavaksi haluan esittää oman näkemykseni aihealueeseen, jonka tiedän kokemusteni perusteella olevan säästäjillä heikolla tolalla. Mielestäni jopa tärkein kulmakivi säästämisessä on nimittäin oman taloudellisen tilanteen tunteminen. Säästäjän on tunnettava oma kykynsä kerryttää kuukausittaista nettotulosta ja lisäksi hänen tulee tuntea oma taloudellinen varallisuusasemansa. Käytännössä jokaisen säästäjän tulisi siis osata laatia a) oma taseensa ja b) oma tuloslaskelmansa. Säästäjän ei tarvitse kuitenkaan olla kirjanpidon ammattilainen, vaan säästäjälle riittää, että hän tuntee kirjanpidon perusajatuksen. Kirjanpidon perusajatuksen ymmärtäminen voi vaatia vähän ajatustyötä, mutta tämän pienen ajatustyön tekeminen kannattaa, sillä uskallan väittää säästämistulosten parantuvan merkittävästi sen jälkeen, kun olet tehnyt perustavanlaatuisen analyysin omaan talouteesi.
Aloitetaan oman talouden syväanalyysi selvittämällä miten oman talouden TASE rakennetaan. Jotta rakentaminen onnistuisi, täytyy ensin kerrata pari keskeistä periaatetta siitä, mikä tase on ja mitä eriä taseeseen sisällytetään.
Taseessa on kaksi puolta: 1) vastaavaa, joka kuvastaa mihin rahat on käytetty ja 2) vastattavaa, joka kuvastaa millä vastaavaa-puoli on rahoitettu. Tase menee aina ns. tasan eli vastaavaa- ja vastattavaa puolet ovat yhtä suuret. Varojen ja velkojen erotus eli oma pääoma on joko negatiivinen tai positiivinen. Tästä erotuksesta käytetään myös nimitystä "nettovarallisuus".
Alla on esitetty taselaskelmat suomalaisen henkilön kuvitteellisen elinkaaren ajalta taseen rakenteen havainnollistamiseksi seuraavissa vaiheissa:
A) Teinin esimerkkitase
B) Opiskelijan esimerkkitase
C) Talousvaikeuksiin ajautuneen henkilön tase
D) Vauraan ja säästäväisen henkilön tase
| A) TEININ TASE | ||||||
| VASTAAVAA ( = RAHAN KÄYTTÖ) | VASTATTAVAA (= RAHAN LÄHTEET) | |||||
| Käteinen | 25,00 € | Oma pääoma = nettovarat | 242,00 € | |||
| Pankkitili | 235,00 € | Velka kaverille | 18,00 € | |||
| 260,00 € | 260,00 € | |||||
=> Teinin tase näyttää suhteellisen kevyeltä, koska alaikäinen ei periaatteessa voi velkaantua merkittävästi. Rahan lähteenä (oma pääoma) on esimerkiksi vanhemmilta saadut viikko- ja kuukausirahat. Teinin nettovarallisuus on positiivinen, koska kaikkien velkojen maksujen jälkeen hänelle jää rahaa 242 euroa. Tässä esimerkissä taseeseen ei ole kirjattu teinin muuta omaisuutta, esim. tietokonetta. Tase kuvastaa teinin varallisuusasemaa tiettynä ajankohtana, esim. kuukauden viimeisenä päivänä. Jos teini saa seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä vanhemmiltaan viikkorahana 25 euroa, kasvaa teinin varallisuusasema taseen molemmilla puolilla (käteinen ja oma pääoma). Jos teini kuluttaa samana päivänä kaikki viikkorahansa kiinalaiseen lounasbuffettiin ja muihin herkkuihin, on päivän päätteeksi varallisuusasema sama kuin edellisen päivän iltana. Jos teini olisi sijoittanut rahansa kiinalaisen lounasbuffetin sijaan esimerkiksi säästötilille, olisi varallisuusasema kasvanut pysyvästi.
| B) OPISKELIJAN TASE | ||||||
| VASTAAVAA ( = RAHAN KÄYTTÖ) | VASTATTAVAA (= RAHAN LÄHTEET) | |||||
| Käteinen | 126,00 € | Oma pääoma | -1 500,00 € | |||
| Säästötili | 200,00 € | Velka kaverille | 30,00 € | |||
| Pankkitili | 204,00 € | Opintolaina | 2 000,00 € | |||
| 530,00 € | 530,00 € | |||||
| C) TALOUSVAIKEUKSIIN AJAUTUNEEN HENKILÖN TASE | ||||||
| VASTAAVAA ( = RAHAN KÄYTTÖ) | VASTATTAVAA (= RAHAN LÄHTEET) | |||||
| Oma pääoma | -6 580,00 € | |||||
| Pikavippivelka | 150,00 € | |||||
| Käteinen | 42,00 € | Velka kaverille | 80,00 € | |||
| Säästötili | - € | Joustoluotto | 4 600,00 € | |||
| Pankkitili | 58,00 € | VISA-kortti | 1 850,00 € | |||
| 100,00 € | 100,00 € | |||||
=> Esimerkkihenkilön taloudellinen tilanne on ajautunut melko heikoksi. Tuloslaskelmaa ei analyysiin tarvita, sillä rahan lähteiden analyysi paljastaa, että kaikki nostetut lainat (pikavippi, VISA, velka kaverille ja joustoluotto) on käytetty elämiseen, koska henkilöllä on vain vähäisiä varoja käteisenä ja pankkitilillä. Henkilön varoilla ei voida lyhentää edes VISA-kortin kuukausilyhennystä. Henkilön tuloista leijonanosa kuluu lainojen lyhennyksiin. Esimerkkihenkilö tarvitsee henkilökohtaista talousohjausta ja todennäköisesti lainojen uudelleenjärjestelyä selvitäkseen tilanteesta. Blogimaailmassa on hienoja esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet taloutensa tällaisestakin notkahduksesta, joten ei kannata masentua, mikäli oma taseesi näyttäisikin tältä. Tilanne vaatii kuitenkin täyskäännöksen nykytilanteesta.
| D) VAURAAN JA SÄÄSTÄVÄISEN HENKILÖN TASE | ||||||
| VASTAAVAA ( = RAHAN KÄYTTÖ) | VASTATTAVAA (= RAHAN LÄHTEET) | |||||
| Asunto | 180 000,00 € | Oma pääoma = nettovarat | 177 050,00 € | |||
| Sijoitusasunto | 125 000,00 € | Asuntolaina | 128 000,00 € | |||
| Pörssiosakkeet | 65 000,00 € | Sijoitusasuntolaina | 87 000,00 € | |||
| Rahastot | 18 000,00 € | Opintolaina | 3 500,00 € | |||
| Käteinen | 500,00 € | VISA-kortti | 250,00 € | |||
| Säästötili | 5 000,00 € | |||||
| Pankkitili | 2 300,00 € | |||||
| 395 800,00 € | 395 800,00 € | |||||
Mitä jokaisen säästäjän tulisi tehdä?
Jos et vielä ole rakentanut omaa tasettasi, tee se heti. Työkaluna suosittelen käytettävän excel-taulukkolaskentaa, mutta myös ruutupaperi käy.
Rakenna oma taseesi listaamalla taseen kahdelle puolelle varasi ja velkasi. Varojen ja velkojen erotus (positiivinen tai negatiivinen) on tämän hetkinen nettovarallisuutesi. Positiivinen nettovarallisuus kertoo kyvystäsi kerryttää varallisuutta. Jos varasi ja velkasi ovat yhtä suuret, elät tällä hetkellä ns. kädestä suuhun eli kuukausittaiset tulosi kuluvat kuukausittaisiin menoihisi eikä säästöön kerry varoja ilman velkojen vastaavaa lisääntymistä. Jos velkasi ovat suuremmat kuin varasi, olet tällä hetkellä tilanteessa, jossa taloutesi ei ole terveellä pohjalla. Mikäli joutuisit jostakin syystä maksamaan heti kaikki velkasi, varasi eivät riittäisi kaikkien velkojen maksuun. Negatiivinen nettovarallisuus ei ole maailman loppu, tilanne on varsin yleinen. Seuraava askel on ryhtyä suunnittelemaan omaa taloutta siten, että negatiivisuus alkaa hiljalleen kääntyä positiiviseksi. Tästä lisää myöhemmin.
Ohessa vielä esimerkinomainen listaus varoista ja veloista:
Varoja ovat mm.:
- Käteinen
- Pankkitilit
- Säästötilit
- Sijoitukset osakkeisiin, rahastoihin, korkoinstrumentteihin
- Oma asunto
- Sijoitusasunnot
- Veronpalautus (saaminen Verohallinnolta)
- Auto (itse en tätä erää kirjaa ollenkaan varaksi)
Velkoja ovat mm.:
- Asuntolaina
- Sijoitusasuntolaina
- Jousto- ja kulutusluotot
- Pikavipit
- Luottokorttivelka
- Maksamattomat laskut (jotka kohdistuvat menneeseen aikaan)
- Verovelka (velka Verohallinnolle)
Ohessa vielä esimerkinomainen listaus varoista ja veloista:
Varoja ovat mm.:
- Käteinen
- Pankkitilit
- Säästötilit
- Sijoitukset osakkeisiin, rahastoihin, korkoinstrumentteihin
- Oma asunto
- Sijoitusasunnot
- Veronpalautus (saaminen Verohallinnolta)
- Auto (itse en tätä erää kirjaa ollenkaan varaksi)
Velkoja ovat mm.:
- Asuntolaina
- Sijoitusasuntolaina
- Jousto- ja kulutusluotot
- Pikavipit
- Luottokorttivelka
- Maksamattomat laskut (jotka kohdistuvat menneeseen aikaan)
- Verovelka (velka Verohallinnolle)
Auttoiko tämä kirjoitus sinua ymmärtämään paremmin taloudellista asemaasi? Laskitko ensimmäistä kertaa oman nettovarallisuutesi ja muodostitko oman taseesi?
Seuraavassa kirjoituksessa jatketaan oman talouden syväanalyysia mm. oman talouden tunnuslukujen avulla.
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Työkaluja säästämiseen - osa 1: aseta tavoitteesi säästämiseen
Edellisessä blogitekstissäni Kuka voi säästää? käsittelin suomalaisten säästämistottumuksia ja muutenkin säästämistä yleisellä tasolla. Tekstissä halusin tuoda esille, että säästäminen on lähtökohtaisesti meille kaikille mahdollista ainakin jossakin elämänvaiheessa. Koska aihe on tärkeä ja koskettaa meistä jokaista, haluan tästä johtuen haluan kirjoittaa ensimmäisen blogijuttusarjani aiheesta "Työkaluja säästämiseen". Jotta pitkäjänteisessä ja kurinalaisessa säästämisessä voi onnistua, täytyy säästäjän olla suunnitelmallinen ja motivoitunut. Toivon, että juttusarjan avulla saat poimittua mukaasi joitakin hyviä työkaluja säästämisessä onnistumiseen.
Työkalu 1: Aseta tavoitteesi säästämiseen
Tavoitteen asettaminen on mielestäni koko säästämisprosessin tärkein vaihe. Ilman selkeästi määriteltyä tavoitetta sinun on vaikea toimia kurinalaisesti ja johdonmukaisesti matkan varrella. Alussa onkin kysyttävä itseltä kysymys: "miksi minä haluan säästää?". Vastauksesi on tavoitteesi. Sinulla voi olla useitakin tavoitteita yhtä aikaa. Vaikka taloudellinen tilanteesi ei tällä hetkellä mahdollistaisikaan säästämistä, on sinulla silti hyvä olla haave tai tavoite. Jo pelkkä säästämistavoitteen olemassaolo motivoi.
Listasin oheen muutaman esimerkkitavoitteen säästämishorisontin pituuden mukaan.
Pitkäaikaisia säästötavoitteita ovat esimerkiksi:
- säästäminen eläketurvaa varten / taloudellinen turva
- säästäminen omaa asuntoa tai sijoitusasuntoa varten
- säästäminen lapsille / lapsenlapsille
Lyhyempiaikaisia säästötavoitteita ovat esimerkiksi:
- säästäminen lomamatkaa varten
- säästäminen tiettyä hankintaa varten (esim. uusi tietokone)
- säästäminen rahoituspuskuria / pahan päivän rahastoa varten
Kuten listasta huomaat, pitkäaikaiset säästötavoitteet ovat pitkälti rinnasteisia sijoittamiseen. Sijoittamalla kassavirtaa tuottaviin kohteisiin, voidaan parantaa pitkän aikavälin säästämisen tuotto-odotusta ja hyödyntää korkoa korolle -efektiä. Sen sijaan lyhytaikaisiin tavoitteisiin ei liity niin vahvasti vaurastumisen tavoittelu. Lyhytaikaiset säästötavoitteet on usein mahdollista toteuttaa esimerkiksi pankkitilille säästämisen avulla. Kun säästösumma on kasassa, käytetään säästetty summa tavoiteltuun kohteeseen. Pitkäaikaisen säästötavoitteen saavuttaminen sisältää samat elementit eli ensin säästetään tilille, minkä jälkeen säästetty raha ohjataan valittuun sijoituskohteeseen. Säästämis- ja sijoittamishorisontin pituudella on iso merkitys. Lyhytaikaista säästämistä harvoin kannattaa yhdistää sijoittamiseen. Jos tarvitset rahasi säästökohteeseen lyhyellä aikavälillä, voi sijoituskohteen lyhytaikainen arvonmuutos romahduttaa suunnitelmasi. Sen sijaan säästö- ja sijoitushorisontin ollessa riittävän pitkä, sijoituskohteiden arvonmuutokset hakeutuvat kohti pitkän aikavälin tuottokeskiarvoja.
Oma ensisijainen tavoitteeni on taloudellisen vapauden kasvattaminen. Mikäli onnistun tavoitteessani täydellisesti, saavutan taloudellisen riippumattomuuden. Tämä ei ole kuitenkaan itseisarvo, vaan pyrin nauttimaan matkasta ja oppimisesta matkan varrella. Tämä blogi on myös osa tavoitettani eli pyrin blogin avulla jäsentämään omia ajatuksiani ja kehittymään taloudellisesti. Yleisesti säästäminen mahdollistaa minulle sijoittamisen kassavirtaa tuottaviin kohteisiin, mikä kasvattaa ns. passiivisten tulojen osuutta kokonaistuloistani ja luo pitkällä tähtäimellä taloudellista vapautta.
Jos et ole vielä kokenut säästäjä, suosittelen että valitset tavoitteesi lyhytaikaisten säästötavoitteiden joukosta. Jos et ole aivan varma tavoitteestasi, ehdoton suositukseni on säästäminen rahoituspuskuria varten. Rahoituspuskuria varten säästäminen ansaitsisi kokonaan oman blogikirjoituksen, mutta käytän tässä yhteydessä aiheeseen vain yhden kappaleen. Tiivistettynä: kaikilla tulisi olla rahoituspuskuri, joka on riittävän kokoinen kattamaan arkeen kuuluvat negatiiviset taloudelliset yllätykset (esim. pesukoneen rikkoutuminen tai äkillinen sairastuminen). Rahoituspuskurin tulisi yleisimpien säästöohjeiden mukaisesti olla n. 1-3 kuukauden palkan suuruinen. Älä kuitenkaan säikähdä tätä euromääräistä tavoitetta. On erittäin tärkeää, että saat alussa onnistumisen kokemuksia. Tästä syystä on hyvä tehdä päätavoitteeseen liittyviä välitavoitteita. Voit aloittaa esimerkiksi tavoitteella, jossa säästät ensin 20% tavoittelemastasi puskurista ja jatkat hiljalleen kohti 100% kassaa.
Ryhdy siis pohtimaan omaa säästötavoitettasi. Miksi ja mihin haluaisit säästää? Onko sinulla lyhytaikaisia haaveita, joita haluaisit säästämisen avulla toteuttaa? Onko sinulla lisäksi pitkäaikainen tavoite, jonka saavuttaminen edellyttää säästämistä? Muista, että kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla varallisuuden kasvattamiseen liittyviä. Esimerkiksi lomamatka on myös hyvä tavoite, onhan loma investointi omaan ja mahdollisesti läheisten hyvinvointiin. Pohdi ensin tavoitteita yleisellä tasolla, sillä on tärkeää jäsentää säästötavoite ensin asiana. Vasta tämän jälkeen kannattaa pohtia tavoitteeseen liittyviä euromääriä.
Seuraava juttusarjan osa tulee käsittelemään oman taloudellisen tilanteen kartoittamista osana säästämisprosessia.
Ps. Seuraa blogiani tai liitä blogini oman blogini seurantalistalle, niin pysyt mukana säästämismatkalla aina uuden blogikirjoituksen ilmestyessä.
Työkalu 1: Aseta tavoitteesi säästämiseen
Tavoitteen asettaminen on mielestäni koko säästämisprosessin tärkein vaihe. Ilman selkeästi määriteltyä tavoitetta sinun on vaikea toimia kurinalaisesti ja johdonmukaisesti matkan varrella. Alussa onkin kysyttävä itseltä kysymys: "miksi minä haluan säästää?". Vastauksesi on tavoitteesi. Sinulla voi olla useitakin tavoitteita yhtä aikaa. Vaikka taloudellinen tilanteesi ei tällä hetkellä mahdollistaisikaan säästämistä, on sinulla silti hyvä olla haave tai tavoite. Jo pelkkä säästämistavoitteen olemassaolo motivoi.
Listasin oheen muutaman esimerkkitavoitteen säästämishorisontin pituuden mukaan.
Pitkäaikaisia säästötavoitteita ovat esimerkiksi:
- säästäminen eläketurvaa varten / taloudellinen turva
- säästäminen omaa asuntoa tai sijoitusasuntoa varten
- säästäminen lapsille / lapsenlapsille
Lyhyempiaikaisia säästötavoitteita ovat esimerkiksi:
- säästäminen lomamatkaa varten
- säästäminen tiettyä hankintaa varten (esim. uusi tietokone)
- säästäminen rahoituspuskuria / pahan päivän rahastoa varten
Kuten listasta huomaat, pitkäaikaiset säästötavoitteet ovat pitkälti rinnasteisia sijoittamiseen. Sijoittamalla kassavirtaa tuottaviin kohteisiin, voidaan parantaa pitkän aikavälin säästämisen tuotto-odotusta ja hyödyntää korkoa korolle -efektiä. Sen sijaan lyhytaikaisiin tavoitteisiin ei liity niin vahvasti vaurastumisen tavoittelu. Lyhytaikaiset säästötavoitteet on usein mahdollista toteuttaa esimerkiksi pankkitilille säästämisen avulla. Kun säästösumma on kasassa, käytetään säästetty summa tavoiteltuun kohteeseen. Pitkäaikaisen säästötavoitteen saavuttaminen sisältää samat elementit eli ensin säästetään tilille, minkä jälkeen säästetty raha ohjataan valittuun sijoituskohteeseen. Säästämis- ja sijoittamishorisontin pituudella on iso merkitys. Lyhytaikaista säästämistä harvoin kannattaa yhdistää sijoittamiseen. Jos tarvitset rahasi säästökohteeseen lyhyellä aikavälillä, voi sijoituskohteen lyhytaikainen arvonmuutos romahduttaa suunnitelmasi. Sen sijaan säästö- ja sijoitushorisontin ollessa riittävän pitkä, sijoituskohteiden arvonmuutokset hakeutuvat kohti pitkän aikavälin tuottokeskiarvoja.
Oma ensisijainen tavoitteeni on taloudellisen vapauden kasvattaminen. Mikäli onnistun tavoitteessani täydellisesti, saavutan taloudellisen riippumattomuuden. Tämä ei ole kuitenkaan itseisarvo, vaan pyrin nauttimaan matkasta ja oppimisesta matkan varrella. Tämä blogi on myös osa tavoitettani eli pyrin blogin avulla jäsentämään omia ajatuksiani ja kehittymään taloudellisesti. Yleisesti säästäminen mahdollistaa minulle sijoittamisen kassavirtaa tuottaviin kohteisiin, mikä kasvattaa ns. passiivisten tulojen osuutta kokonaistuloistani ja luo pitkällä tähtäimellä taloudellista vapautta.
Jos et ole vielä kokenut säästäjä, suosittelen että valitset tavoitteesi lyhytaikaisten säästötavoitteiden joukosta. Jos et ole aivan varma tavoitteestasi, ehdoton suositukseni on säästäminen rahoituspuskuria varten. Rahoituspuskuria varten säästäminen ansaitsisi kokonaan oman blogikirjoituksen, mutta käytän tässä yhteydessä aiheeseen vain yhden kappaleen. Tiivistettynä: kaikilla tulisi olla rahoituspuskuri, joka on riittävän kokoinen kattamaan arkeen kuuluvat negatiiviset taloudelliset yllätykset (esim. pesukoneen rikkoutuminen tai äkillinen sairastuminen). Rahoituspuskurin tulisi yleisimpien säästöohjeiden mukaisesti olla n. 1-3 kuukauden palkan suuruinen. Älä kuitenkaan säikähdä tätä euromääräistä tavoitetta. On erittäin tärkeää, että saat alussa onnistumisen kokemuksia. Tästä syystä on hyvä tehdä päätavoitteeseen liittyviä välitavoitteita. Voit aloittaa esimerkiksi tavoitteella, jossa säästät ensin 20% tavoittelemastasi puskurista ja jatkat hiljalleen kohti 100% kassaa.
Ryhdy siis pohtimaan omaa säästötavoitettasi. Miksi ja mihin haluaisit säästää? Onko sinulla lyhytaikaisia haaveita, joita haluaisit säästämisen avulla toteuttaa? Onko sinulla lisäksi pitkäaikainen tavoite, jonka saavuttaminen edellyttää säästämistä? Muista, että kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla varallisuuden kasvattamiseen liittyviä. Esimerkiksi lomamatka on myös hyvä tavoite, onhan loma investointi omaan ja mahdollisesti läheisten hyvinvointiin. Pohdi ensin tavoitteita yleisellä tasolla, sillä on tärkeää jäsentää säästötavoite ensin asiana. Vasta tämän jälkeen kannattaa pohtia tavoitteeseen liittyviä euromääriä.
Seuraava juttusarjan osa tulee käsittelemään oman taloudellisen tilanteen kartoittamista osana säästämisprosessia.
Ps. Seuraa blogiani tai liitä blogini oman blogini seurantalistalle, niin pysyt mukana säästämismatkalla aina uuden blogikirjoituksen ilmestyessä.
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Kuka voi säästää?
Haluan historian ensimmäisessä blogitekstissäni käsitellä lempiaihettani eli säästämistä. Valitsin säästämisen blogini ensimmäiseksi aiheeksi, koska säästäminen tuntuu olevan suomalaisille tabu, vaiettu asia, josta voi käydä keskusteluja korkeintaan itselleen läheisimpien ihmisten kanssa. Kokemusteni perusteella varallisuuden kartuttaminen (ja siten myös säästäminen) aiheuttaa suomalaisissa runsaasti kateuden tuntemuksia, mistä johtuen säästäväisillä ihmisillä on taipumus pysyttäytyä hiljaa eikä julistaa säästämisen ilosanomaa avoimesti. Talousblogien yleistyttyä myös keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta on onneksi lisääntynyt, mutta säästämisen tärkeydestä henkilökohtaisen talouden näkökulmasta ei voi oikeastaan koskaan puhua liikaa.
Säästöpankin joulukuussa 2015 julkaistun "Raha, aika ja hyvä elämä" -kyselyn perusteella 46,4 % suomalaisista säästää tai sijoittaa rahaa kuukausittain tarkoituksenmukaisesti ja 25,0% silloin tällöin. Kyselyyn vastanneista 7,3 %:lla ei ole tarkoituksenmukaista säästökohdetta, mutta rahaa jää kuukausittain hieman yli käyttötilille. Sen sijaan loppuosalla eli 21,3 % ei säästä tai ei koe itsellään olevan varaa säästämiseen. Kyselyn perusteella suomalaiset säästävät ensisijaisesti eläkettä varten. Toissijaisia säästökohteita ovat oma asunto ja muut säästökohteet kuten lomamatkat ja lapselle säästäminen.
Säästöpankin kysely osoittaa, että vain alle puolella suomalaisista on siis olemassa ainakin alkeellinen säästösuunnitelma eli säännöllinen tapa säästää jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Sen sijaan valtaosa suomalaisista ei näytä pystyvän (tai haluavan) säästää suunnitelmallisesti. Luku on hälyttävä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Suomen työttömyysaste tammikuussa 2016 oli 9,3 prosenttia. Näin ollen säästämisen ulkopuolelle jää työttömän väestön ohella myös erittäin merkittävä osa työssäkäyvästä väestöstä. Tässä on mielestäni merkittävä epäsuhta, johon suomalaisten asennemaailmassa tarvitaan muutos. Olen työhistoriani puolesta päässyt seuraamaan läheltä suomalaisten suhtautumisesta säästämiseen. Säästöpankin kyselyn tulokset eivät minua itseäni yllätä, sillä oman kokemukseni mukaan suomalaiset kokevat säästämisen pääosin rikkaiden ja hyvätuloisten etuoikeutena, johon tavallisella keskituloisellakaan palkansaajalla ei rahkeet juuri riitä.
Säästämisessä on kyse pitkälti asennemaailmasta. Varallisuuden kartoittaminen ja säästäminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Toiset meistä tavoittelevat sitä enemmän kuin toiset, eikä mielestäni siinäkään ole mitään väärää, mikäli joku kokee varallisuuden kartoittamisen irrelevantiksi asiaksi tässä maailmassa. Uskallan kuitenkin väittää, että suurimmalle osalle meistä vaurastuminen kyllä sopii, kunhan se tulee helpolla esimerkiksi lottovoiton kautta. Sen sijaan kurinalainen säästäminen ja vaurastuminen ei ole kovin hohdokasta ja siksi sen tavoittelemisesta on myös niin helppo luopua.
Kuten missä tahansa muussakin tavoitteellisessa toiminnassa, tulee myös säästämisessä pystyä osoittamaan itselleen selkeä yhteys omien taloudellisten tavoitteiden ja tarvittavien toimenpiteiden välillä. Ilman selkeää tavoitetta, on vaikea toteuttaa tavoitteen saavuttamiseen tarvittavia toimenpiteitä. Vastaavasti ilman tarvittavien toimenpiteiden tiedostamista, on vaikeaa myöskään saavuttaa asetettuja tavoitteita.
Kuka sitten voi säästää? Säästäjäprofiileja on käytännössä aivan yhtä paljon kuin on meitä ihmisiäkin. Aiemmin tekemämme taloudelliset valinnat vaikuttavat siihen, kuinka kuormitettu oma taloutemme tällä hetkellä on. Myös kulutustottumuksissamme on merkittäviä eroja toisten ollessa nuukia penninvenyttäjiä toisten nauttiessa rahan käyttämisestä. Käytännössä henkilökohtaisessa taloudessamme voi tulla eteen tilanteita, joissa säästäminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Näin voi käydä esimerkiksi työttömyyden tai sairauden kohdatessa. Myös henkilökohtaisen talouden ahdinko esimerkiksi ylivelkaantumisen tai muiden häiriöiden myötä voi johtaa tilanteeseen, jossa rahat eivät kuukausittain riitä. Jos rahasi eivät riitä tällä hetkellä säästämiseen, mieti mistä tämä johtuu ja mitä voisit tehdä toisin. Jos kuukausittainen taloutesi on jo ylijäämäinen, mutta et ole säästämisen suhteen aktivoitunut, ryhdy pohtimaan omaa tulevaisuuden taloudellista tavoitettasi. Jos olet jo huippusäästäjä, pohdi voisitko silti tehdä jotakin toisin ja voisitko ottaa taloutesi hallinnassa kenties seuraavan haasteen ja askeleen eteenpäin.
Seuraa blogiani ja jatka matkaa kanssani kohti taloudellista vapautta. Seuraava blogitekstini "Työkalut säästämisen aloittamiseen" tulee antamaan vinkkejä säästämisen alkutaipaleelle.
Tervetuloa talousmatkalle!
Hei,
kiitos kun löysit perille ja tervetuloa seuraamaan blogiani!
Blogin sisällöstä:
Avain talouteen on talousaiheinen blogi, jonka tavoitteena on käsitellä ajankohtaisia talouteen liittyviä asioita erityisesti henkilökohtaisen talouden näkökulmasta. Tulen avaamaan blogissani omaa henkilökohtaista talouttani ja tulevaisuuden taloudellisia tavoitteitani. Blogin painopiste tulee olemaan säästämisen ja sijoittamisen teemoissa sekä muissa henkilökohtaisen taloudenhoidon kulmakivissä. Lisäksi pyrin paneutumaan itseäni kiinnostaviin ja puhutteleviin ajankohtaisiin talousaiheisiin mahdollisimman reaaliaikaisesti.
Kirjoittajasta:
Olen suomalainen personal finance -teemasta kiinnostunut bloggari. "Avain talouteen" on ensimmäinen talousblogini. Blogin kirjoittamisen avulla pyrin osaltani vaikuttamaan suomalaisen talousviisauden kehittymiseen ja samalla kehittämään myös itseäni niin ihmisenä kuin kirjoittajana.
Tervetuloa mukaan talousmatkalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)